to 12.10.2006 AVO-taidetapahtuman avajaiset
Mikko Lipiäinen

Päivä alkoi Tampereen radion aamuohjelmassa, jonne minut ja Jonne kutsuttiin jutustelemaan projektistamme. Mieleeni jäi kytemään keskustelusta kaksi aihetta: pelon tunne kaupunkitilassa ja toimittajan esille tuoma huono omatunto, jota Värjäämön tilalle rakennettuihin asuntoihin muuttava voi tuntea.

Mikä rooli pelolla ja syyllisyyden kokemuksilla on kaupunkisuunnittelussa tai arkkitehtuurissa? Normaalistihan näitä teemoja ei suunnittelijataho pahemmin käsittele julkisesti. Äkkiseltään tulee mieleen vain holocaust- ja katastrofiarkkitehtuuri, joiden yhteydessä on lupa tuoda esille esim. kollektiivista syyllisyyden ja katkeruuden tunnetta.


Näyttely-yleisöä saapumassa Koskenniskalle

Rakentaessamme kohtaamispistettä Koskenniskalle paikalle kerääntyi neljän henkilön edestä paikallistietämystä, kun kymmeniä vuosia lähistöllä asuneista koostuva ryhmä tuli ihmettelemään tekemisiämme.

Juttu lähti välittömästi käyntiin, ja lyhyessä ajassa tuli tehtyä katsaus Tampereen rakennuskulttuuriin (ja sen lähes täydelliseen puuttumiseen) , kulttuuriin (ja sen olemattomuuteen) ylipäänsä sekä Tampereen ja sen lähialueiden välisten suhteiden historiaan. Tuli kuultua myös kaamea tarina voimalan patoon hukkuneesta pariskunnasta, joka imaisi mukaan keskusteluun.

Lopulta ryhmä päätyi kaavailemaan kunnon julkista saunaa Koskenniskalle. Huomautin, että Jonne oli saanut kuulla talviuimareilta, ajatuksen olevan huono. Toivottavasti sama porukka tulee käymään uudelleen. Emme oikein työn touhussa ehtineet ottaa talteen heidän juttujaan ja mielipiteitään.